Raudun historiaa     (kopioitu ja poimittu Raudun historia -kirjasta)
   
  Merkkejä esihistoriallisen ajan asutuksesta on Raudusta löytynyt vähän, mutta lähialueilta löytöjä on sen sijaan tehty. Vehmaisten Pönniönmäeltä löytyi vuonna 1922 aarre, jonka korut on ajoitettu 1000 -luvulle. Rahat ovat sekä ennen että jälkeen vuoden 1000. Myös muita pienempiä esinelöytöjä on Raudun alueella tehty ennen sotia. Raudussa on useita vanhoja kalmistoja, mutta niiden tutkiminen lienee edelleen vähäistä. Muutamia kalmistoja kreikkalaiskatollinen väestö käytti hautapaikkana vielä myöhempinäkin aikoina ja paikannimeen liitettiin usein Kalmoin-etuliite.

Alueen rautakautisen väestön alkuperästä on esitelty monia oletuksia, on viitattu läntiseen ja eteläiseen suuntaan. Myöhemmin ristiretkien aikaan karjalainen kulttuuri oli rikasta, joka väestön kasvun ja muuttoliikkeen ansiosta levittäytyi myös Savoon ja Inkeriin. Ensimmäiset tarkat kirjaukset Raudun väestöstä on Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500. Sitä edeltävältä ajalta on säilynyt erittäin niukasti asiakirjoja ja johtopäätöksiä voi tehdä vain koko Karjalaa koskien. Vuonna 1143 mainitaan karjalaiset ensimmäisen kerran Novgorodin aikakirjoissa ja sitä ennen tietoja on vain kronikoiden kertomana sotivina ja kauppaakäyvinä naapureina.

Karjalalla oli omat vanhat jumalat ja niiden palvontatavat. Se sijaitsi kahden kilpailevan uskontokunnan rajalla ja siellä tekivät omaa käännytystyötään sekä ruotsalaiset, roomalaiskatolisen että novgorodilaiset kreikkalaiskatoliset uskontunnustajat. Samalla käytiin taistelua taloudellisista eduista. Kolmannen ristiretken jälkeen vuonna 1293 ruotsalaiset perustivat Viipurin linnan turvaamaan asemaansa Karjalassa.

Pähkinäsaaren rauha solmittiin vuonna 1323 ja siinä Karjala jaettiin kahtia. Rautu jäi ensimmäisen kerran rajapitäjäksi - Novgorodin puolelle Vatjan viidenneksen Käkisalmen Karjalaan. Käkisalmen linnalääniin kuului seitsemän pogostaa, joista neljä oli Laatokan pohjoispuolella ja itäisellä Kannaksella kolme. Ne olivat Kaupungin pogosta eli Räisälä, Sakkola ja Rautu.

Moskovalaiset alistivat Novgorodin hallintaansa vuonna 1478. Hallitsijana ollut suurruhtinas Iivana III halusi tehdä selvityksen valloittamansa alueen kansasta ja sen varallisuudesta. Hän määräsi veronkirjoituksen tekijöiksi Dmitri Vasilinpoika Kitajevin ja Nikita Guba Simeoninpoika Moklokovin. Näin syntyi Vatjan viidenneksen verokirja, jossa kyllä viitataan vastaavaan vanhempaan selvitykseen, mutta tämä aikaisempi asiakirja ei ole säilynyt ajansaatossa.

Vuoden 1500 verokirjaan kirjattiin, että Raudussa oli 352 miespuolista asukasta. Saadaksemme väestömäärään mukaan myös naiset, lapset ja vanhukset on yleensä miesten lukumäärä kerrottu kuudella ja niin Raudun kokonaisväkiluvuksi tulisi noin 2100 henkilöä. Asukkaat jakautuivat koko myöhäisemmän Raudun pitäjän alueelle. Suurimmat kylät olivat Orjansaari ja Kaskaala. => Kyläluettelo

Raudun rajat olivat jo vuonna 1500 vakiintuneet, vain Raajun ja Metsäpirtin Saaroisten kylät tekivät poikkeuksen. Myöhemmin tosin ilmeni kiistoja Sakkolan miesten kanssa kaskimaista.