Raudun palovakuutusyhdistys

Raudun kunnan kuntakokouksien pöytäkirjoista havaitaan, että 22.10.1904 oli kuntakokouksessa valittu komitea laatimaan palovakuutysyhdistykselle sääntöjä. Näitä sääntöjä lienee sitten useita kertoja muutettu ja täydennetty, koska yhdistyksen toiminnasta ei kuulunut moniin vuosiin mitään. Tammikuun 26. päivänä 1907 oli asia jälleen kuntakokouksessa esillä. Tässä kokouksessa hyväksyttiin yhdistyksen nimeksi "Raudun kunnan paloapuyhtiö" sekä komitean ehdottamat säännöt. Kuntakokouksen puheenjohtaja P. Kerminen valtuutettiin hakemaan säännöille vahvistus. Nämä säännöt vahvistettiin sitten 18.11.1907. Säännöt eivät pitemmän aikaa tyydyttäneet kuntalaisia, koska 5. päivänä maaliskuuta 1910 pohdittiin kuntakokouksessa sääntöjen muuttamista. Säännöt muutettiin ja muutokselle saatiin vahvistus 1.9.1910.

Maaliskuun 13. päivänä 1911 valittiin uusien sääntöjen edellyttämät hallituksen jäsenet ja muut virkailijat. Varsinaisiksi hallituksen jäseniksi valittiin Hj. Vesalainen, J. P. Kokko, Aleksanteri Poduschkin sekä varalle J. Mentu ja Mikko Olkkonen. Hallituksen jäsenille määrättiin päiväpalkaksi mk 4:-, sekä toimitusjohtajan palkaksi mk 300:- vuodessa.

Näin ollen oli tämä paloapuyhdistys kunnallinen laitos. Vuonna 1927 muutettiin taas sääntöjä. Säännöt tulivat nyt sellaisiksi, että yhdistys oli kokonaan riippumaton kunnasta. Nimeksi tuli: "Raudun palovakuutusyhdistys". Vuonna 1935 muutettiin taas sääntöjä. Samoin muutettiin sääntöjä v. 1946, jolloin yhdistys päätettiin purkaa. Yhdistyksen toiminta on koko ajan ollut vilkasta. Suurin osa kuntalaisista oli ottanut sen omaksi palovakuutuslaitoksekseen. Hyvinhän yhdistys pystyikin korvaamaan sattuneet palovahingot. Vahinkoja arvioitaessa ei tarvinnut koskaan mennä pikkuseikkoihin. Jokainen tunsi saaneensa sattuneesta vahingosta rehellisen, palovakuutusmäärän edellyttämän korvauksen. Näin ollen yhdistyksen toiminta laajeni laajenemistaan ollen huomattava tekijä palovakuutuksen alalla Raudussa. Kun toimitusjohtajan, sekä hallituksen jäsenten, palkat olivat verrattain alhaiset, ja muutkin kulut pieniä, niin pystyttiin palovakuutusmaksutkin pitämään alhaisina. Tästä huolimatta kasvoivat yhdistyksen rahastot vuoteen 1939 mennessä noin 400.000 markkaan sen aikuista rahaa.

Pitemmän aikaa ovat yhdistyksen toiminnassa olleet mukana: toimitusjohtajina J. P. Kokko, Antti Nuija ja Matti Pulakka. Pitempiaikaisia hallituksen jäseniä ovat olleet: Tuomas Kuronen, Tuomas Kähäri, Aleks. Holttinen ja Juho Sappinen. Hallituksen pitempiaikaisia puheenjohtajia ovat olleet J. P. Kokko ja Tuomas Kähäri. Näistä edellä mainituista henkilöistä on muutamilla yli 20 vuotinen työtaipale takanaan. He ovat suorittaneet raskaan päivätyön yhdistyksen hyväksi. Talvisodan syttyessä päättyi ensimmäinen jakso yhdistyksen toiminnasta. Heti kun tilaisuus tuli, aloitettiin palovakuutustyö Raudussa v. 1943 uudelleen. Hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi edelleen Tuomas Kähäri, sekä muiksi jäseniksi Aleks. Holttinen, Juho Sappinen ja Armas Loponen, sekä varalle Eino Miina ja Juho Mentu. Toimitusjohtajaksi otettiin K, Asomaa. Vakuutuksia saatiin runsaasti, sillä miltei kaikki uudisrakentajat vakuuttivat omaisuutensa tässä yhdistyksessä. V. 1944 valittiin yhdistyksen toimitusjohtajaksi Tuomas Pietinen, joka oli siinä toimessa v. 1947 loppuun, jolloin yhdistys toimialueen menettämisen takia päätettiin purkaa. Yhdistys teki huomattavia lahjoituksia eri järjestöille sekä päätti jakaa loppuvarat Mikkelin, Haukivuoren, Virtasalmen, Joroisten, Mäntyharjun, Jaalan, Ristiinan, Anttolan, Pieksämäen ja Luhangan kuntien kesken palokaluston ostamista ja palosuojelun edistämistä varten.

Ennen kun Rautuun perustettiin koko pitäjää käsittävä Vapaa Palokunta, oli Orjansaaressa toiminut vastaavanlainen laitos lähemmäs parikymmentä vuotta. V. 1916 nimit täin perustettiin Orjansaaren kylään Orjansaaren Vapaa Palokunta, jonka säännöt rekisteröitiin samana vuonna. Perustavista jäsenistä muistetaan: Tuomas Kuronen, Antti Kosonen, Yrjö Hölttä, David Pyykkö, Matti Orava, Antti Huuhka, Matti, Juho ja Mikko Partanen. Pidettiin iltamia ja kerättiin muullakin sopivalla tavalla varoja niin paljon, että saatiin kokolailla hyvä palokalusto. Myöhemmin pidettiin talkoita, joilla saatiin rakennustarpeita ja työ sitoumuksia, sekä rakennettiin oma talo. Vähän myöhemmin paikallinen nuorisoseura yhtyi hankkeeseen ja loppujen lopuksi sovittiin nuorisoseuran kanssa siten, että keskentekoinen talo luovutettiin nuorisoseuralle sillä ehdolla, että palokunta saa vapaasti käyttää ko. taloa iltamiensa ja juhliensa järjestämiseen.

Palolain voimaanastumisen jälkeen, v. 1935, perustettiin Rautuun sitten koko pitäjää käsittävä palokunta, jolle nimeksi annettiin: Raudun Vapaa Palokunta. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin: opettaja Eetu Karhunen puheenjohtajaksi, Jalmari Ihalainen varapuheenjohtajaksi ja taloudenhoitajaksi. Muiksi johtokunnan jäseniksi valittiin Albert Pulakka, Ville Kukkonen ja Bert Roine. Kun palokunta oli kunnan kanssa tehnyt sitoumuksen siitä, että palokunta hoitaa kunnassa kaikki palolain kunnalle asettamat tehtävät, niin myönsi kunta palokunnalle vuosittain pienehkön avustuksen asioitten hoitamisesta. Samalla määräsikunta palokunnan johtokuntaan myös edustajansa, joksi tuli Matti Pulakka.


Johannes Hyyrinen
palopäällikkö
  Palokunnalle palkattiin vakinainen palopäällikkö, joksi tuli Johannes Hyyrinen. Käytyään useilla kursseilla, ryhtyi palopäällikkö järjestämään sääntöjen edellyttämiä kyläosastoja, joita piti tulla jokaiseen kylään. Jäseniä liittyikin heti alusta alkaen varsin runsaasti palokuntaan, joten harjoitukset saatiin hyvään vauhtiin. Kalustoa hankittiin lisää sikäli, mikäli saatiin kokoon varoja. Myös Orjansaaren palokunnan kalusto luovutettiin tälle uudelle palokunnalle.

V. 1939 sodan syttyessä olikin palokunnalla ajanmukainen kalusto, mm. isohko moottoriruisku ja paljon muuta. Palokunta pystyikin Raudussa suorittamaan palokunnalle kuuluvat tehtävät kiitettävällä tavalla. Toimintaa oli aikomus myöhemmin laajentaa. Mm. oli aikomus Leinikylään, Averinin maalle, rakentaa palokunnantalo. Tämä sekä moni muu aloite jäi toteuttamatta, sodan syttymisen vuoksi.

Raskaamman päivätyön palokunnan hyväksi suoritti Raudussa palopäällikkö Johannes Hyyrinen, jonka ansioksi on luettava kaikki ne alkupuuhat ja monet tehtävät, jotka hän läpäisi hyvällä menestyksellä. Jalmari Ihalainen, Ville Kukkonen, Albert Pulakka ja Bert Roine olivat myös miehiä, jotka eivät työtaakkaa pelänneet, vaan muille esikuvana ollen, saivat suuret joukot miehiä innostumaan asiaan.

Myöhemmin yritettiin saada palokunta toimimaan riautulaisten nykyisillä sijoitusalueilla, mutta alueen laajuus esti tämän. Viime aikoina hoitivat palokunnan asioita: Jalmari Ihalainen johtokunnan puheenjohtajana, Albert Pulakka varapuheenjohtajana, Ville Kukkonen talouspäällikkönä, sekä muina jäseninä: Matti Pulakka, Aleks. Vaskelainen, Kusti Loponen ja K. Asomaa, viimemainittu palopäällikkönä ja johtokunnan sihteerinä. Toiminta lopetetaan todennäköisesti v. 1950 aikana.