Raudun maidonmyyntiosuuskunta r.l.

Ennen vuotta 1915 kuljetettiin maitotaloustuotteet Raudusta hevoskyydillä Pietariin. Miljoonakaupunki kulutti kaiken mitä karjasta irti sai. Sen jälkeen katkesi kaupankäynti Pietarin kanssa, ja karjatalous joutui menekkivaikeuksiin. Tämä lamakausi kesti 5 6 vuotta. Tällä aikaa askarteli tuottajain mielissä ajatus uusien markkinapaikkojen löytämisestä. Pian nämä haaveet toteutuivatkin.

Heinäkuun 31 päivänä 1921 kokoontui Raudun seurakunnan talolle joukko paikkakunnan karjanomistajia. Tällöin päätettiin perustaa Raudun maidonmyyntiosuuskunta r.1. Osuuskunnan tarkoituksena oli harjoittaa karjataloustuotteiden kauppaa jäsentensä edun mukaisesti. Samoin oli tarkoituksena hankkia yhteisostojen kautta jäsenille heidän elinkeinonsa harjoittamisessa tarvitsemiaan tavaroita, etupäässä väkirehuja. Samoin tuli toiminnassa huomioida kananhoidon menestyminen. Osuuskunnan jäseniksi liittyivät karjanomistajat kukin lehmälukunsa mukaisella osuusmäärällä. Osuusmaksun suuruus oli 30 mk osuudelta. Perustavassa kokouksessa liittyi osuuskunnan jäseniksi 20 karjanomistajaa yhteensä 120 osuudella. Pian kuitenkin kohosi jäsenmäärä yli 100, osuuksien määrän lähennellessä 1000. Alkuvaikeudet tuntuivat melkein ylivoimaisilta, mutta kaikista selvittiin, ja toiminta pääsi alkamaan.


Karjaa Leinikylän järven rannalla.

Voinvientiosuusliike Valiolta saatiin lainaksi astiat ja vastaanottokalusto. Huoneusto saatiin vuokratuksi Mikko Liukselta, noin 1 km:n päässä Raudun asemalta. Tässä ei kuitenkaan tarvinnut liikettä pitemmälti harjoittaa. Heti kun upea Raudun asematalo valmistui, voitiin maidon vastaanottohuoneeksi vuokrata entinen väliaikainen asemarakennus. Tässä toiminta jatkuikin lähes 10 vuotta. Tällä ajalla olivat osuuskunnan varat karttuneet niin paljon, että voitiin rakentaa oma, ajanmukainen liiketalo. Se rakennettiin rautatiehallitukselta vuokratulle alueelle aivan lähelle asemarakennusta. Se valmistui vuonna 1930. Se oli rakennettu tiilestä ja oli siinä vastaanottohuone, pesula, vastaanottajan asunto ja varastosuoja. Liikkeen laajentuessa teetettiin v. 1938 halkoliiteri ja rehusuoja. Päärakennukseen teetettiin tällöin kaksi vinttikamaria henkilökunnan asunnoksi. Myös teetettiin noin 400 m. pituinen vesijohto, joka lähti osuuskaupan tontilta ja kulki yli 9:n vaihdekiskoparin alitse omalle talolle. Näin saatiin käyttöön ruostevapaata vettä. Vesi tuli painovetenä, ilman pumppuja ja kantovälineitä, joka suuresti helpotti henkilökunnan työtä.

Osuuskunnan liiketoiminta kohdistui etupäässä karjataloustuotteiden, maidon ja kerman yhteismyyntiin. Myynti suunnattiin melkein yksinomaan Valiolle, jolle joka päivä tapahtui lähetys. Vain vähäinen määrä myytiin lähikuluttajille. Yhteisostojen avulla hankittiin myös jäsenten tarvitsemat väkirehut ja apulannat. Näin ne saatiin huomattavasti halvemmalla. Niinpä esim. vv. 1935-36 aikana saivat jäsenet näitä tarvikkeita seuraavilla hinnoilla:
Kalkkisalpietari 100 kg. Smk 165: -, Kalisuola 40% 100 kg. Smk 90: -, Kotkafosvaatti 100 kg. Smk 78: -, Vehnälese Smk 1:30-1:55 kg., Soijarouhe Smk 1:65-2:05 kg., Pellavansiemenkakku Smk 1:90-2:10 kg.


Karjaa Vehmaisten pellolla.

Yksityinen maanviljelijä ei aina pystynyt ostamaan näitä tarvikkeita silloin, kun ne olivat halvimmat. Tällöin tuli osuuskunta avuksi ja osti ne syksyllä. Kun tavarat toimitettiin suoraan laivoista rautatievaunuihin, säästyttiin tukkukauppojen varastoimiskuluilta. Tavara toimitettiin heti asiakkaille ja hinta perittiin maitotileistä pitkin talvea.

Karjatuotteiden välitys oli viime vuosina seuraava:
V. 1935 otettiin vastaan maitoa 334.970 litraa ja kermaa 14.025,5 kg. Tuotteilla saatiin Smk 502.930:10.
V. 1936 otettiin vastaan maitoa 340.511 litraa ja kermaa 14.632,9 kg. Tuotteilla saatiin Smk 513.575:20.
V. 1937 otettiin vastaan maitoa 328.698 litraa ja kermaa 14.790 kg. Tuotteilla saatiin Smk 498.580:22.
V. 1938 otettiin vastaan maitoa 359.060 litraa ja kermaa 9.703,2 kg. Tuotteilla saatiin Smk 417.742:60.


Matti Partanen
osuuskunnan puheenjohtaja

  Maito ja kerma on lähetetty markkinoille suurin piirtein ensiluokkaisena. Ensiluokan maitoa lähetettiin eri vuosina 84-90%. Kerman laatuluokka oli alhaisempi, ollen 1 luokan 65-80%. Vuosina 1936-37 toimeenpantiin maitotalouskilpailut, joissa oli runsaasti osanottajia.

Vuoden 1939 toiminnasta ei ole paljon sanottavaa. Alkupuolella vuotta jatkui toiminta säännöllisesti. Syyskesällä väheni liike huomattavasti, sillä suuri osa pitäjän karjasta joutui pakkosiirroilla pois paikkakunnalta. Marraskuun 30 päivänä puhkesi sota ja osuuskunnan toiminta Raudussa päättyi.

Osuuskunnan ensimmäiseen hallintoneuvostoon valittiin: Juho Pietiäinen, Toivo Joro, Matti Valkonen, Antti Heinonen ja Antti Kosonen. Vuosittain hallitus vaihtui. Aivan tarkkoja tietoja ei näistä vaihdoksista ole, sillä vuosien 1922-1935 pöytäkirjat ja tilikirjat ovat kadonneet.

Muistitietoihin ja myöhempiin pöytäkirjoihin nojaten ovat osuuskunnan hallintoon kuuluneet:
Matti Partanen, n. vv. 1927-49. Jäsenenä Tuomas Loponen n. vv. 1927-49; Juho Kerminen n. vv. 1927-49; Mikko Komi n. v. 1937; Matti Sappinen n. vv. 1927-45; Juho Kuparinen vv. 1938-45; Antti Karikuusi vv. 1945-49. Tilintarkastajina ovat pitemmän aikaa toimineet Kaarlo Asomaa ja Matti Pulakka. Osuuskunnan isännöitsijänä oli kunnankirjuri R. Heinonen n. vv. 1925-42, eli kuolemaansa saakka. Sen jälkeen on osuuskunnan asioita hoitanut Matti Partanen. Pitempiaikaisena maidon vastaanottajana on ollut Aino Äikäs. Kun osa kirjoista on kadonnut, on tämä muistitietoihin perustuva selostus puutteellinen. Sen lukija suonee anteeksi.

Raudun tarkastusyhdistys

Kun karjantuotteilla alkoi olla parempi menekki, heräsi rautulaisissa karjanomistajissa ajatus, miten saada karja parempituottoiseksi. Umpimähkäisesti, ilman kirjanpitoa karjaa hoidettaessa, ei saatu selvyyttä siihen, mikä lehmä antoi hoitajalleen parhaimman palkan. Toinen lehmä saattoi kyllä antaa runsaasti maitoa, mutta se saattoi olla laihaa. Vähempimaitoinen saattoi olla edullisempi, maidon korkean rasvapitoisuuden vuoksi. Näiden seikkojen selville saamiseksi perustettiin v. 1921 Raudun tarkastusyhdistys. Perustavat jäsenet olivat suunnilleen samat, kuin maidonmyyntiosuuskunnassakin. Tarkkoja tietoja hallinnon kokoonpanosta ei voida näiltä ajoilta esittää, sillä pöytäkirjat ovat sodan aikana kadonneet.

Yhdistys on toiminut yhtäjaksoisesti vv. 1921-1939. Tällä ajalla ovat tarkastusyhdistyksen hallituksessa olleet T. Loponen, J. Kerminen, T. Joro, M. Komi, S. Husu ja M. Partanen.


Karjaa Luukkolanmäellä.

Yhdistyksen puheenjohtajana, joka samalla hoiti tiliasiat, oli vuosina 1921-1927 maanvili. Tuomas Loponen, ja vv. 1928-1939 maanvilj. Matti Partanen.
Tarkastuskarjakkoina ovat sanotulla toimikaudella olleet: Lyydia Virkkunen, Antti Halonen, Helena Lemper, Aili Salminen, Lyydia Lemper. Hilma Puputti ja Aili Toiviainen. Tarkastuspiiri ei ollut kovin edullinen, sillä jäsentaloja oli ympäri pitäjän. Eri vuosina kuului tarkastusyhdistykseen karjataloja 20-26, lehmäluvun ollessa 154-240.

Suurin osa karjoista oli niin sanottuja vakinaisia kantakarjoja. Yhdistykseen kuuluminen oli karjanjalostustyön perusteena. Tulokset näkyvät vasta pitemmän ajan kuluttua. Työ ei suinkaan mennyt hukkaan. Karjojen tuotanto kohosi vuosi vuo~ delta huomattavasti. Viimeisinä vuosina oli parhaimpien karjojen keskituotanto lähes 150 rasvakiloa vuodessa. Parhaimmat yksilöt ylittivät 200 rasvakiloa vuodessa.

Raudun metsänhoitoyhdistys

Raudun metsänhoitoyhdistys perustettiin 13.12.1935. Johtokuntaan valittiin:
Toivo Paturi, Jalmari Pietiäinen, Kusti Loponen, Juho Tepponen ja Mikko Komi. Varalle: Ville Pietiäinen, Tuomas Pietinen ja Eemil Loponen. Näistä valittiin puheenjohtajaksi Toivo Paturi, varapuheenjohtajaksi Jalmari Pietiäinen, sekä sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Ville Ap. Pietiäinen. Erovuoroon joutuneen Juho Tepposen tilalle valittiin johtokuntaan 22.4.1938 Matti Partanen.

Metsänmyyntitoimikuntaan valittiin 1.3.1939 Matti Partanen, Jalmari Koskinen ja Jalmari Ihalainen. Toivo Paturin muuttaessa pois paikkakunnalta, valittiin puheenjohtajaksi v. 1939 Matti Partanen.

Yhdistyksen palkkaamina metsänhoidonneuvojina ovat olleet:
Mauno Hiltunen, Lappeenrannasta vv. 1936-1.10.1938. Jouko Franssila, Sortavalasta 1.10.1938-1.9.-39 ja senjälkeen Hannu M. Välinen.

Nuoren yhdistyksen toiminta oli vilkasta. Metsänomistajien keskuudessa saavutti se suurta kiinnostusta ja harrastusta. Jäsenmäärä kasvoi lakkaamatta. Kokouksia, esitelmätilaisuuksia ja retkeilyjä järjestettiin. Toimiaika jäi kuitenkin kovin lyhyeksi. Tuskin oli toiminta päässyt kunnolla alkuun, kun sota sen 1939 lopetti.

Raudun hevosystäväin seura

Raudun hevosystäväin seuran perustava kokous oli kirkonkylässä 5.3.1916. Terijokelainen kirjailija Mikko Uotinen puhui tilaisuudessa selvitellen hevoshoidon ja kasvatuksen tärkeyttä. Puhujan toimiessa kokouksen puheenjohtajana ja sihteerinä, päätettiin lyhyen keskustelun jälkeen, yksimielisesti perustaa Raudun hevosystäväin seura. Se päätettiin liittää jäseneksi Etelä Karjalan hevosjalostusliittoon. Seuraan liittyi heti 20 jäsentä ja saman vuoden lopulla oli jäseniä 32. Vuonna 1917 oli 50 jäsentä ja 1939 60.

Paikkakunnan hevoskannan kohottajana ja jalostajana on seura tehnyt suuriarvoista työtä. Kantakirjaan merkittyjen hevosten lukumäärä lisääntyi huomattavasti, ollen niitä viimeisinä vuosina useita kymmeniä. Huomattavin niistä oli Juho Kermisen omistama tamma "Alli", joka aikanaan oli paikkakunnan ja lähiympäristönkin paras juoksija, sarjassaan. Seura järjesti talvisin kilpa-ajoja paikkakunnalla, ja seuran hevosmiehet kävivät vieraillakin paikkakunnilla, aina Viipurissa, Lahdessa ja Turussa saakka hevosillaan mainetta niittämässä. Seuralla oli toimiaikanaan astutukseen käytettävissä seuraavat oriit: Ello, Yrki, Luotsi, Leino, Pojan Aatos ja Koju. Yhteensä näiltä jäi 285 jälkeläistä.


Hevosia maatalousnäyttelyssä.


Rautulainen suurjuoksija tamma "Alli" ja isäntänsä Juho Kerminen.

Seuran puheenjohtajana oli: J. P. Kokko vv. 1916-20 ja 1925-38. Juho Kerminen vv. 1921-24. Varapuheenjohtajana oli Hj. Vesalainen vv. 1916-20.
Sihteerinä ja rahastonhoitajana oli: Pekka Falin vv. 1916-19. Oskari Hinkkanen vv. 1921-24 ja useamman vuoden loppuaikoina. Välivuosina hoitivat tätä tehtävää: Manu Loponen, Matti Valkonen, Toivo Loponen, Jalm. Pietiäinen, Arvi Monto ja Tahvo Sappinen.

Seuran viimeiseen johtokuntaan kuuluivat: J. P. Kokko, Osk. Hinkkanen, Simo Husu, Aleks. Holttinen, Aleks. Vaskelainen, Jalmari Pietiäinen ja Juho Kerminen.


Raudun hevosystäväin seuran omistama ori "Koju" ja hoitajansa Aleks. Holttinen.


Nuori hevonen ja nuori ratsastaja Raudunkylältä.

Orjansaaren sonniosuuskunta

Maidon tuotannon kohottaminen vaati järkiperäistä karjanjalostustyötä. Ennen kaikkea oli saatava hyviä siitoseläimiä. Tässä tarkoituksessa kokoontui lokakuussa 1925 yhdeksän Orjansaaren kylän karjanomistajaa, nimittäin: Matti Partanen, Antti Pyykkö, Tuomas Monto, Juho Kerminen, Vihtori Kerminen, Tuomas Kerminen, Heikki Partanen, M. Junni ja T. Kuronen. Ensin mainitun ollessa puheenjohtajana, päättivät he perustaa "Orjansaaren sonniosuuskunta -nimisen osuuskunnan.

Saman vuoden joulukuussa ostettiin Pohjois-Karjalasta, maanvilj. Otto Tuppuraiselta I.S.K. -rotuinen siitossonni. Sitä käyttivät astutukseen sekä jäsenet, että ei-jäsenet. Astutusmaksu oli jäseniltä 25 mk ja ei-jäseniltä 40 mk. Sonnin hoito oli vv. 1925-1927 maanvilj. Vihtori Kermisellä ja vuodesta 1928 lähtien maanvilj. Matti Partasella. Tämä korkeatuottoisista vanhemmista polveutunut hyvä sonni vaikutti paikkakunnalla yli 10 vuotta. Tällä ajalla ehti se jättää runsaasti hyvätuottoisia, ja erittäin rasvamaitoisia jälkeläisiä. "Sippo" sairastui punatautiin ja kuoli.